Kaikki Muhammadista

Olemme lähettäneet sinut, oi Muhammed, vain armoksi maailman kansoille. ( Koraani 21:107) Ne "monet edut", jotka Muhammad oli luvannut pettyneille seuraajilleen Hudaibiyyassa, oli Khaibarin juutalaisten varallisuus. Rauhansopimus oli poistanut mekkalaisten uhan, mikä mahdollisti Muhammadille hyökkäyksen Khaibarin juutalaisia vastaan ja näiden omaisuuden ryöstämisen, aivan samoin kuin oli tehty Yathribin juutalaisille. Muhammad ei kertonut suunnitelmistaan kenellekään moneen kuukauteen, mutta eräänä päivänä hän määräsi Hudaibiyyassa mukana olleet aseisiin. Kun ihmiset kuulivat, että kohteena oli Khaibar, monet muutkin ilmoittautuivat halukkaiksi lähtemään sotaretkelle, mutta Muhammad ei kelpuuttanut mukaan muita kuin ne, jotka olivat osallistuneet pyhiinvaellukselle. Hän syytti vapaaehtoisia siitä, että he halusivat mukaan vain sotasaaliin toivossa eivätkä hänen uskontonsa levittämisen vuoksi. He voisivat liittyä mukaan hyvän asian puolesta. Sotasaalista he eivät saisi. T

Hudaibiyyan rauhansopimus antoi Muhammadille mahdollisuuden valloittaa Khaibar. Sen tehtyään hän kiinnitti huomionsa uudelleen Mekkaan ja teki sinne pyhiinvaelluksen, jonka sopimus mahdollisti. Vaikkakin lyhyt, tämä vierailu oli Arabian monijumalaisuuden keskuksen symbolinen valloitus, sillä sen aikana hän muutti joitakin monijumalaisia palvontamenoja oman uskontonsa riiteiksi. Pyhiinvaellus tapahtui samassa kuussa kuin edellisen vuoden keskeytynyt pyhiinvaellus. Rauhansopimuksen mukaan Muhammadin sallittiin tehdä ainoastaan kolmen päivän suppeampi pyhiinvaellus, jonka rituaalit rajoittuivat Mekan alueelle. Eräs tärkeä ehto oli, että Muhammadin oli jätettävä sotatarvikkeensa kaupungin ulkopuolelle. Hänen sallittiin kantaa ainoastaan miekkaa, mutta se oli pidettävä huotrassaan. Muhammad vaelsi Yathribista kahdentuhannen miehensä kanssa puettuna yksinkertaisiin pyhiinvaeltajan vaatteisiin, mutta salamurhaajien pelossa hän lähetti taisteluvarusteet etukäteen sadan hengen ratsuväen mukana

Kuvitelkaa Muhammadin moskeija sotaretken aattona: Muhammad istuu saarnastuolissa. Hän on vihainen ja heristää nyrkkiään väkijoukolle rukouspaikalla ja sisäpihalla. Taisteleminen Allahin asian puolesta on alistuneiden velvollisuus, hän sanoo, mutta monet uskovaiset vastustelevat sotaan lähtöä ja ovat tulleet esittämään hänelle kaikenlaisia tekosyitä. Hän muistuttaa heitä heidän velvollisuudestaan lukemalla Koraanin säkeen: "Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä." Niille, jotka taistelevat Allahin ja hänen lähettiläänsä asian puolesta, on luvassa suuri palkinto. Muhammad muistuttaa heitä Khaibarin mustasta paimenesta, tarinasta, joka oli kuuluisa siksi, että se kertoi miehestä, joka ainoana oli päässyt Paratiisiin rukoilematta ker

Hudaibiyyan rauhansopimuksen mahdollistama pyhiinvaellus salli Muhammadin valloittaa Mekan vertauskuvallisesti, mutta vain kuukausia pyhiinvaelluksen jälkeen tapahtui verinen yhteenotto häväistysjutun seurauksena, ja se antoi hänelle tekosyyn rikkoa sopimuksen ja valloittaa Mekan sotilaallisesti. Verenvuodatukseen olivat syynä uudet heimoliittolaisuudet, jotka oli solmittu Hudaibiyyan sopimuksen jälkeen, sillä se salli hänen solmia liittolaisuussuhteita kenen tahansa kanssa, myös niiden, jotka olivat perinteisesti olleet Mekan vaikutuspiirissä. Useimmat niistä beduiineista, jotka olivat tukeneet Mekkaa, pysyivät leirissään, mutta toiset, jotka olivat kokeneet vääryyttä, siirtyivät Muhammadin puolelle. Jotkut heistä kääntyivät. Rauhansopimuksen purkautumiseen johtanut tapahtuma sattui puolitoista vuotta Hudaibiyyan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, kun eräs Mekan liittolaisiin kuulunut nuori beduiini sanoi jotain loukkaavaa Muhammadista joillekin uusille käännynnäisille ja hänet pa