Virallisesti Muhammadilla oli kolmetoista vaimoa ja jalkavaimoa, alkaen varakkaasta Khadijasta, jonka kanssa hän oli naimisissa kaksikymmentäviisi vuotta, ja joka kuoli kolme vuotta ennen kuin hän pakeni Mekasta Yathribiin. Seuraavaksi tulivat Sauda, päättäväinen ja äidillinen nainen, jonka hän nai joitakin kuukausia Khadijan kuoleman jälkeen pitämään huolta lapsistaan; Aisha, Abu Bakrin tytär, jonka hän nai kohta sen jälkeen, kun hän oli saapunut Yathribiin, ja joka oli silloin yhdeksänvuotias; Umarin tytär Hafsa, joka oli kaksikymmentävuotias leski; Zainab Khuzaima, joka kuoli kahdeksan kuukauden kuluttua; Umm Salama, varhainen käännynnäinen ja erään Muhammadin serkun leski; Zainab Jahshintytär, joka oli Muhammadin serkku äidin puolelta, ja joka oli hänen ottopoikansa Zaidin entinen vaimo; beduiiniprinsessa Juwairiya, jonka hän otti sotasaaliina kukistettuaan Mustaliq-heimon; Ramlah, Muhammadin pahimman mekkalaisen vihollisen Abu Sufyanin tytär; Rayhana, juutalainen nainen, joka otettiin orjaksi Quraiza-heimon joukkomurhan jälkeen; Safiya, seitsemäntoistavuotias juutalaistyttö, joka otettiin sotasaaliiksi Khaibarin valloituksen jälkeen; Maria Koptilainen, jonka Egyptin hallitsija antoi Muhammadille lahjaksi yhdessä hänen siskonsa, muulin ja eunukin kanssa; ja Maimuna, kolmekymmentäkuusivuotias Zainab Khuzaiman sisarpuoli.
Nämä naiset ovat vakiintuneet Muhammadin vaimoiksi ja varhaiset historioitsijat ja elämäkerturit antavat heidän toimistaan yksityiskohtaisia tietoja. Kirjallisuuden tarkempi tutkiminen kuitenkin paljastaa, että Muhammad hankki tai yritti hankkia monia muitakin vaimoja Yathribin vuosinaan, erityisesti muutamana vuotena ennen kuolemaansa - ainakin toiset kaksikymmentä, mutta mahdollisesti vielä paljon enemmän. Hän tarjosi myötäjäisiksi kultaa, kunniaa olla naitettu miehelle, jolle Jumala puhui, ja varmaa paikka Paratiisista, mutta mikään näistä liitoista ei ottanut tulta. Jotkut olivat lyhyitä avioliittoja, jotka päättyivät eroon riidan tai pettymyksen vuoksi; toiset taas solmittiin edusmiehen välityksellä ja ne päättyivät eroon, kun morsian näki Muhammadin, tai Muhammad morsiamen. Monissa tapauksissa entiset vaimot juonittelivat sabotoidakseen uutta tai uhkaavaa kilpailijaa. Muhammadin nöyryytykseksi monet hänen kosimansa naiset torjuivat hänet suoralta kädeltä.
Hänen loputon naisen metsästämisensä on hämmentävää ellei sitä ajattele jälleen yhtenä pakkomielteenä, kuten nuo yksityiskohtaiset ja uuvuttavat rukousrituaalit, joita hän toisti päivin ja öin, ja jotka helpottivat hänen vaikeita emotionaalisia ongelmiaan. Voimme lukea liitoista Shurayn tyttären Fatiman kanssa, Asman tyttären Saban kanssa, enkeli Gabrielilta näyttävän Dihyan siskon kanssa, ja Amran kanssa, joka oli Kilab-heimon Zaidin tytär ja joka oli ollut aiemmin naimisissa Muhammadin serkun Fadlin, Abbasin pojan, kanssa. Saamme tietää, että kaksi morsianta, jotka hän hankki edusmiehen välityksellä, kuolivat matkalla Yathribiin: kuuluisan Syyrialaisen heimopäällikön Hudhailin tytär Khawla, ja jemeniläinen Sana, joka tunnettiin myös nimellä Nashat. Näistä ja muista naisista ei kuitenkaan tiedetä juuri nimeä enempää. Yasidin tyttärestä Amrasta on kuitenkin tiedossa enemmän yksityiskohtia. Kun hänet tuotiin Muhammadin luo ja tämä riisui hänet, Muhammad huomasi, että naisella oli lepra, ja hän lähetti hänet takaisin heimonsa luo. Tiedämme myös Amrin tyttärestä Dumasta, että hän oli kuuluisa kauneudestaan ja pitkistä hiuksistaan. Hänen klaaninsa oli innokas solmimaan avioliittositeet Muhammadin kanssa, ja he kehuivat tälle naisen kauneutta, mutta Muhammad vetäytyi naimakaupasta, kun hän sai tietää naisen olevan jo vanha ja hänen kauneutensa kuihtuneen.
Monet vanhoista vaimoista ottivat tehtäväkseen lupaavimpien vaimoehdokkaiden sabotoimisen, kuten he tekivät Asmalle, Kindah-heimon sheikin tyttärelle. Käännyttyään islamiin sheikki tarjosi tyttärensä Muhammadille vaimoksi kuvaillen tätä kauneimmaksi Arabian leskistä. Sheikki selitti, että Asman mies oli aivan hiljattain kuollut, ja nyt hänen sydämensä löi Muhammadille. Muhammad tarjosi Asmasta kaksitoista kultarahaa ja pysyi lujana kun isä vaati häneltä vielä lisää. Uutiset morsiamen kauneudesta olivat tulleet vanhojen vaimojen tietoon jo ennen kuin tämä saapui moskeijaan. Perille päästyään hänet ohjattiin vaimojen asuintiloihin, missä Aisha ja Hafsa, pahat mielessään, valmistivat hänet Muhammadin vuoteeseen. Toinen heistä sanoi hänelle: "Profeetta pitää siitä, että hänen eteensä tuotu vaimo sanoo hänelle:'Etsin Allahin turvaa sinusta'". Niinpä kun Asma tuli Muhammadin huoneeseen ja tämä lukitsi oven, laski verhon alas ja lähestyi morsianta, tämä sanoi: "Etsin Allahin turvaa sinusta". Muhammad, joka oli odottanut innolla loppunäytöstä, järkyttyi. Se oli muodollinen vetoomus, jonka hän oli itse keksinyt, ja se tarkoitti, ettei nainen halunnut miehen koskevan häneen. Syvästi loukkaantuneena hän erosi onnettomasta vaimostaan, ja lähetti hänet takaisin heimonsa luo huolimatta vakuutteluista, että häntä oli huijattu.
Samanlaisella juonella Aisha hankkiutui eroon kilpailijastaan, nuoresta naisesta nimeltä Mulayka. Hän oli beduiinipäällikön tytär, jonka isä oli kuollut taistelussa Khalidin joukkoja vastaan samana päivänä, kun Muhammad valloitti Mekan. Muhammadin kiinnostus heräsi kertomuksista, joissa kuvailtiin Mulaykan nuoruutta ja kauneutta, ja hän teki naimakaupan tapaamatta morsianta. Naisesta olisi luultavasti tullut moskeijan vakituinen asukas, mutta kun hän saapui Yathribiin, Aisha sanoi hänelle: "Eikö sinua hävetä naida miestä, joka tappoi isäsi?" Mulayka, järkyttyneenä nuhtelusta, päätyi sanomaan Muhammadille samat sanat kuin Asma: "Etsin Allahin turvaa sinusta." Ja hänetkin lähetettiin pakkaamaan.
Kantelevat vaimot hankkiutuvat eroon vielä parista uudesta vaimosta. Ghifari-heimon Shanban oli tarkoitus maata Muhammadin kanssa suoja-ajan päätyttyä - sillä varmistettiin, ettei nainen ollut ennestään raskaana. Suoja-ajan kuluessa kuoli poika, jonka Muhammad oli saanut Maria Koptilaisen kanssa, ja joka oli hänen ainut jälkeläisensä lukuunottamatta Khadijan kanssa saatuja lapsia. Shanban kuultiin huomauttavan: "Jos hän olisi profeetta, hänen poikansa ei olisi kuollut." Eräs vanhoista vaimoista kertoi sen Muhammadille ja profeetta erosi Shanbasta. Toisella kantelun uhrilla oli tapana kurkistella huoneensa verhon raosta nuoria miehiä, jotka tulivat ja menivät rukouspaikalle, tai oleskella moskeijan sisäpihalla. Ei ole tiedossa kauanko hän ja Muhammad olivat olleet naimisissa, mutta niin kauan kuitenkin, että hän oli saanut oman huoneen. Kun Muhammad sai tietää hänen käytöksestään, hän vakoili tätä ja erosi hänestä, kun sai hänet kiinni itse teosta. Muhammadin maine häntäheikkinä karkotti toisen morsiamen. Voimme lukea Laylasta, Khazraj-heimon tytöstä, joka käveli eräänä päivänä Muhammadin taakse moskeijassa ja läimäytti tätä selkään. Kun Muhammad kääntyi, nainen sanoi: "Olen hänen tyttärensä, joka ruokkii lintuja ja on tuultakin nopeampi. Olen tullut tarjotakseni itseäni sinulle. Menetkö kanssani naimisiin?" Muhammad piti näkemästään ja sanoi: "Se on sovittu!" Layla meni takaisin väkensä luo ja ilmoitti heille avioliitosta, mutta hänen sukulaisensa sanoivat: "Nyt olet tehnyt pahasti! Sinä olet kunniallinen nainen, mutta Profeetta on häntäheikki. Pyydä häntä peruuttamaan liitto." Hän meni takaisin Muhammadin luo pyytämään peruutusta ja tämä suostui.
Muhammadin olemus esti toisia liittoja. Elämänsä viimeisten viiden vuoden aikana hänestä tuli lihava. Hänen kasvonsa olivat pulskat; hän käveli vaappuen ja jätti jälkeensä epätavallisen suuret jalanjäljet; kun hän istui jalat ristittynä, näytti siltä, ettei hän enää koskaan voisi päästä ylös ilman apua. Hän oli alkanut värjätä hennalla partaansa, joka sai siitä oranssin värin entisen suolan ja pippurin sijasta. Ihmiset jotka näkivät hänet ensimmäisen kerran, saattoivat tokaista: "Tuoko on teidän profeettanne?" Hänen ainoat etunsa olivat maine, jonka mukaan hän sai aina tahtonsa läpi, sekä väite, että hän puhui Jumalan kanssa, mutta nekään eivät tehneet vaikutusta kaikkiin naisiin. Kun vaikutusvaltaisen jemeniläisen heimon päällikkö tuli Muhammadin luo vannomaan uskollisuutta, hän toi mukanaan tyttärensä Umayman, jota hän tarjosi Muhammadille vaimoksi. Hänen ja Muhammadin ensitapaaminen oli järjestetty puutarhaan. Kertomuksesta on eri versioita, mutta kaikissa niistä nainen pitää Muhammadia vastenmielisenä. "Voiko prinsessa antaa itsenä vaimoksi tavalliselle miehelle?", hän sanoi. Kun Muhammad yritti koskea häneen, nainen käski häntä pitämään kätensä kurissa ja pyysi Allahin turvaa hänestä. Muhammad raivoistui ja rauhoittui vasta kun morsiamen isän veljenpoika tuli väliin ja sanoi: "Älä välitä hänestä, oi Jumalan lähettiläs. Minulla on tiedossa sinulle eräs vielä kauniimpi." Hän järjesti Muhammadille avioliiton siskonsa Qatilan kanssa. Hän jäi viimeiseksi morsiankandidaatiksi, sillä Muhammad kuoli kun nainen oli vielä matkalla Yathribiin.
Eniten Muhammadia oli luultavasti satuttanut ensirakkautensa Umm Hanin, Abu Talibin tyttären, hylkääminen. He olivat kasvaneet yhdessä Abu Talibin talossa ja Muhammad oli eräänä päivänä pyytänyt tytön kättä sedältään, mutta setä oli torjunut hänen pyyntönsä ja naittanut tytön mekkalaiselle ylimykselle Hubayralle. Umm Hani ja Hubayra eivät uskoneet Muhammadin väitteitä itsestään, varsinkaan Umm Hani, joka muisti lapsuudestaan Muhammadin sairaudet. Hän ymmärsi ehkä parhaiten, että harhakuvitelma siitä, että hänet oli viety yöllä kotoaan Taivaaseen, oli tämän sairauden seurausta. Hän oli yrittänyt estää Muhammadia puhumasta asiasta, mutta turhaan. Hänen aviomiehensä oli runoilija, ja siihen asti, kun Muhammad lopulta valloitti kaupungin, hän ei lakannut pilkkaamasta Muhammadia runoissaan. Valloituksen jälkeen Umm Hani liittyi muiden mekkalaisten joukkoon ja kääntyi välttääkseen kuolemantuomion, mutta Hubayra pakeni henkensä edestä Najraniin, missä hän kuoli epäuskossa. Muhammadin sääntöjen mukaan kääntyminen kumosi aiemman avioliiton, jos puoliso pysyi epäuskossa, ja niinpä Umm Hanin kääntyminen antoi Muhammadille mahdollisuuden kosia häntä. Nainen kuitenkin torjui hänet esittämällä epäuskottavia tekosyitä kuten että hänellä oli pieniä lapsia eikä hän halunnut näiden häiritsevän Muhammadia. Hän viittasi myös erääseen Koraanin säkeeseen, jonka Muhammad oli sepittänyt vuosia aikaisemmin, ja jossa sanottiin, että vain ne mekkalaiset naiset, jotka olivat muuttaneet hänen kanssaan Yathribiin, olivat hänelle luvallisia. "Niinpä minusta tuli hänelle laiton, koska en ollut muuttanut hänen kanssaan. Olin yksi niistä, jotka kääntyivät islamiin vastoin tahtoaan", hän kertoi myöhemmin haastattelijalleen.
Näiden seikkailuiden lopputulos oli, että kun Muhammad päätti päivänsä, hänen viralliseen haaremiinsa kuului vain kolmetoista vaimoa. Kolme heistä kuoli ennen häntä: Khadija, Zainab Khuzaima ja Rayhana. Jäljelle jäi kymmenen vaimoa, jotka asuivat hänen kanssaan loppuun saakka. Hän vuorotteli heidän kanssaan viettäen yhden yön aina vuorollaan jokaisen kanssa silloin kun oli kaupungissa, ja otti yhden tai kaksi mukaansa sotaretkille. Vaikka heillä olikin hyviä ja huonoja päiviä ja joskus riitojakin, eivät vakituiset vaimot tehneet numeroa siitä, että olivat vain yksi monista. He hyötyivät statuksesta, jonka saivat Muhammadin vaimoina, ja heillä oli arvonimiä kuten "Uskovien äiti" tai "Nuhteeton puoliso". Vaikka he joskus moittivatkin häntä säästäväisyydestä, Muhammad oli luotettava elättäjä ja piti huolen, että vaimoilla oli kaikki mitä he tarvitsivat - ruokaa, vaatteita ja taskurahaa, jotka kaikki saatiin hänen osuudestaan sotasaalista. Khaibarin ja Fadakin valloituksen ja juutalaisten viljelysten takavarikoimisen jälkeen Muhammad lahjoitti jokaiselle vakituiselle vaimolleen kahdeksankymmentä kamelikuormaa taateleita ja kaksikymmentä kuormaa ohraa.
Lukuunottamatta kahta juutalaista vaimoa, jotka olivat traumatisoituneet Muhammadin surmattua kaikki heidän läheisensä, ainoa vaimo, joka tuntui kärsineen vakavaa psykologista vahinkoa aviomiehensä vuoksi, oli Aisha, jonka Muhammad otti vaimokseen jo lapsena. Koko avioliiton ajan hän kärsi suuresta mustasukkaisuudesta, kun uusia vaimoja ilmaantui jatkuvasti kilpailemaan Muhammadin huomiosta, ja hänen läsnäolonsa moskeijassa tuli vihaiseksi ja hajottavaksi. Kerrotaan kuinka hän rikkoi astiat, joilla tuotiin muiden vaimojen lähettämää ruokaa hänen huoneeseensa, kun Muhammad oli hänen kanssaan, sekä kissatappeluista ja äänekkäistä riidoista muiden vaimojen kanssa.
Hänen suhteensa Muhammadiin oli psykologisesti monimutkainen. Naisena hän tarvitsi omistautunutta rakkautta tunteakseen itsensä onnelliseksi, kuitenkin Muhammad piti häntä lempivaimoinaan vain siksi, että hän oli heistä nuorin. Muhammad yhtyi häneen, kun hän oli vasta yhdeksänvuotias, ja myöhemmin hän kertoi kuinka hän ei ollut ymmärtänyt mitä tapahtuu, kun mies ensi kerran tunkeutui häneen. Siihen aikaan ei ollut vielä muita vaimoja Saudan lisäksi, ja tämä oli Aishalle enemmänkin äitihahmo kuin kilpailija. Muhammad alkoi kerätä haaremia kaksi vuotta sen jälkeen, kun oli nainut Aishan ottamalla vaimokseen Umarin tyttären Hafsan, joka oli silloin kaksikymmentävuotias.
Nähdessään Muhammadin kiinnostuksen siirtyvän hänestä Hafsaan, sai Aisha ensimmäisen mustasukkaisuuden pistonsa. Se meni niin vakavaksi, että erään kerran hän toivoi kuolevansa. Tämä tapahtui, kun Muhammad otti heidät molemmat mukaansa sotaretkelle. Matkalla Hafsa ratsasti kamelinsa Muhammadin kamelin viereen ja he keskustelivat sydämellisesti, Aishan ratsastaessa jäljempänä ahdistuneena ja tuntien itsensä unohdetuksi ja hyljeksityksi. Kun he pysähtyivät lepäämään, Aisha vaelsi paljasjaloin ruohikolle ja pyysi Jumalalta, että skorpioni tai käärme pistäisi häntä ja lopettaisi hänen tuskansa.
Tahallaan tai tahtomattaan Muhammad yllytti hänen mustasukkaisuuttaan ylistämällä usein ensimmäistä vaimoaan päin Aishan naamaa. Kun hän teurasti eläimen, hän ylisti Khadijan muistoa ja lähetti valikoituja lihanpaloja tämän sisarelle Halalle tai muille naisille, jotka olivat olleet tälle läheisiä. Khadija oli ollut hänen vaimoistaan paras, sanoi Muhammad usein Aishalle. Khadija oli uskonut häneen, kun kukaan muu ei ollut, ja otti ensimmäisenä hänen uskontonsa. Hän oli ollut niin loistava vaimo, että Jumala oli käskenyt Muhammadin kertoa hänelle, kuinka hän saisi upean kalliista kivistä ja helmistä tehdyn palatsin Paratiisissa. Aisha väitti vastaan, että Khadija ei ollut muuta kuin höpöttävä ja toisten asioihin sekaantuva vanha eukko, jolla oli tulehtuneet ikenet hampaiden paikalla. "Jumala on antanut sinulle jotain parempaa kuin hän", hän saattoi sanoa, viitaten tietenkin itseensä.
Mikä vielä lisäsi hänen tuskaansa, oli Muhammadin täydellinen välinpitämättömyys ja ymmärtämättömyys Aishan tunteista. Hän loukkasi Aishan tunteita toistuvasti, kuten silloin kun hän oli tämän vuoteessa ja ilmoitti riemuiten, että Jumala oli juuri antanut hänelle luvan naida Zainab, entinen miniänsä, ja kun hän kosi kaunista Juwayriyaa Aishan läsnäollessa. Aisha ei saanut mitään hyvitystä, sillä Muhammad oli kykenemätön näkemään käytöksensä seurauksia. Yhä uudelleen Muhammad vakuutti Aishalle, että mustasukkaisuudella ei ollut mitään tekemistä hänen tekojensa kanssa; se oli paholainen, joka oli saanut Aishan hallintaansa. Tämän tulisi iloisena hyväksyä se, mitä kaikkivaltias Jumala armossaan ja hyvyydessään salli profeetalleen. Sillä ei ollut mitään vaikutusta. Demoninsa riivaamana Aisha vakoili Muhammadia, kurkisteli oven raosta kun tämä oli uuden vaimonsa seurassa. Erään kerran Muhammad löi Aishaa, kun tämä oli seurannut häntä. Hän oli lähtenyt keskellä yötä Aishan huoneesta, ja tämä oli lähtenyt hänen peräänsä epäillen yöllistä romanttista tapaamista. Kävi kuitenkin ilmi, että Muhammad oli vain mennyt läheiselle hautausmaalle suorittamaan rukousrituaaliaan. Hän huomasi Aishan seuranneen häntä, kun palattuaan huoneeseen näki Aishan olevan hengästynyt. Kun tyttö tunnusti seuranneensa häntä, Muhammed löi häntä. Erään version mukaan hän läimäytti häntä; toisen mukaan iski häntä rintaan.
Kuritus ei kuitenkaan karkoittanut paholaista vaan teki Aishasta aggressiivisen. Hän sabotoi Muhammadin uusia rakkausjuttuja aina kun voi, kuten hän teki Mulaikan ja Asman kanssa. Hän suuttui helposti muille vaimoille. Kerran hän löi ja potki Saudaa, koska tämä oli hänen mielestään loukannut häntä. Aisha oli todistanut Quraiza-heimon miesten mestausta, ja hän oli omaksunut Muhammadin vihan juutalaisia kohtaan, ja oli säälimätön Safiyalle, kun Muhammad toi tämän uudeksi vaimokseen Khaibarin sotaretken jälkeen. Hän oli myös melkoinen kujeilija. Kerran hän ja Hafsa vakuuttivat hidasälyiselle Saudalle, että kauhea Dajjal oli matkalla Yathribiin johtaen veristä hirviölaumaansa murtauduttuaan ulos Gogista ja Magogista. Sauda oli niin peloissaan, että hän piiloutui vajaan ja tuli ulos vasta, kun Muhammad sai tietää pilasta ja houkutteli Saudan ulos piilostaan. Aisha teki piloja myös Muhammadille ja sanoi hänelle kerran, että hän haisee pahalle aina, kun hän on syönyt hunajaa, jota eräs toinen vaimo, jolle Aisha oli mustasukkainen, antoi hänelle. Tähän jekkuun Aisha sai mukaan Saudan, joka osallistui koska pelkäsi Aishaa, ja Sauda kertoi myös Muhammadille, että tämä haisee aina kun on syönyt hunajaa. Muhammad pelkäsi kehon tuoksuja siinä määrin, että kylpi ja pesi hampaitaan jatkuvasti. Hän jopa kielsi sipulin ja valkosipulin niiltä, jotka tulivat tapaamaan häntä tai osallistuivat yhteiseen rukoukseen. Kuultuaan hajusta kahdelta vaimoltaan, hän lopetti hunajan syömisen.
Aishan kujeilu muuttui julmaksi, kun hän esitti epäilyn Muhammadin isyydestä Maria Koptilaisen kanssa saatuun Ibrahim poikaan. Marialla oli vaalea iho ja kauniit hiukset. Kaikki puhuivat hänen kauneudestaan, erityisesti Muhammad. Tämä alkoi viettää hänen kanssaan enemmän aikaa kuin muiden vaimojensa, ja muutti hänet aiemmin haltuunsa saamaansa Nadir-heimon asuntoon, pois muiden vaimojensa luota. Se oli välttämätöntä, kun hän tuli raskaaksi. Silloin kaikki vaimot ryhtyivät vihamielisiksi häntä kohtaan. Muhammadin epäonneksi Aisha tiesi kaiken miehestään, mukaan lukien hänen epäilyksensä raskaudesta. Useimmat vaimoista olivat hedelmällisessä iässä; kukaan ei kuitenkaan ollut tullut raskaaksi, mutta nyt egyptiläinen orjatyttö odotti. Muhammedilla oli ollut epäilyksiä siitä saakka, kun näki Mabur-nimisen orjan menevän Marian asunnolle. Orja säästyi vain sen takia, että hän osoittautui eunukiksi. Muhammadin epäilykset kuitenkin heräsivät uudelleen, kun Maria alkoi odottaa. Kirjallisuudessa kerrotaan, että tarvittiin enkeli Gabrielin vierailu, jotta hän vakuuttui omasta isyydestään. Lapsen synnyttyä Muhammad teki kilometrien matkan joka päivä tavatakseen Marian ja vauvan. Hieman pojan syntymän jälkeen Muhammad otti kapaloidun lapsen mukaansa ja esitteli häntä moskeijassa. Silloin Aisha huomautti julmasti: "En minä eivätkä muutkaan huomaa yhdennäköisyyttä".
Seuraavaksi Umarin tytär Hafsa suuttui Muhammadille. Tämä ei voinut syyttää asiasta muita kuin itseään: Hafsa palasi eräänä päivänä sukulaisistaan vain löytääkseen Muhammadin huoneestaan kristityn orjatyttönsä päältä. Vaimo huusi hysteerisenä: "Minun huoneessani, minun päivänäni ja minun omassa sängyssäni!" Kuten kuka tahansa aviomies yllätettynä itse teosta, Muhammadilla oli naama punaisena ja hän koetti saada asian hyssyteltyä pois. Eihän se ollut aviorikos, mutta se rikkoi vaimojen vuorojärjestelyä vastaan, käytäntöä, jonka hän oli itse säätänyt - yksi yö jokaisen vaimon kanssa vuorollaan. Hän vannoi, ettei enää tekisi niin Marian kanssa, ja aneli Hafsaa olemaan kertomatta kenellekään, mutta tämä kertoi Aishalle ja pian kaikki tiesivät.
Muhammadin anteeksipyyntö ei riittänyt Hafsalle. Seuraten Aishan esimerkkiä hän alkoi puhua hänen selkänsä takana ja alkoi tekemään hänelle kiusaa yhdessä Aishan kanssa. Hänen isänsä Umar sai tietää tästä asiasta riideltyään vaimonsa kanssa. Moitittuaan vaimoaan siitä, että hän väitti miestään vastaan, sanoi vaimo, että Hafsa riiteli miehensä kanssa niin, että Muhammad oli koko päivän huonolla tuulella. Jos Hafsa kerran voi väitellä Muhammadin kanssa, voi hänkin väitellä Umarin kanssa. Umar oli järkyttynyt. Tämä oli varmasti näiden Yathribin naisten vaikutusta. Mekassa miehet olivat perheen pää, mutta täällä naiset hyppivät miestensä silmille. Aisha oli omaksunut Yathribin naisten huonoja tapoja, ja nyt hänellä oli selvästi ollut huono vaikutus hänen tyttäreensä. Hän ryntäsi Hafsan huoneeseen moskeijassa. Umar otti tyttärensä puhutteluun ja varoitti häntä, että hän oli vaarallisella tiellä kohdellessaan huonosti "Jumalan lähettilästä". Jos hän jatkaisi sitä, Muhammad luultavasti eroaisi hänestä. Hän moitti Aishaa ja varoitti Hafsaa hänen huonosta vaikutuksestaan. Sitten hän etsi käsiinsä Aishan ja Umm Salaman, ja antoi heillekin suullisen läksytyksen. He olivat kaikki matkalla tuhoon, hän varoitti. Jos he saisivat Muhammadin vihan niskaansa, he saisivat myös Jumalan vihan päällensä, ja jos he saisivat päälleen Jumalan vihan, varmasti heidät tuomittaisiin helvetin tuleen. Aisha käski Umarin pitää huolta omista asioistaan; samoin Umm Salama.
Jopa ilman Aishan ja Hafsan seläntakana puhumista Muhammad oli menettämässä malttinsa vaimojensa suhteen. Heidän jatkuva riitelynsä oli kuin painajaista. Ei vain yksi, vaan yhdeksän vaimoa olivat hänen kimpussaan. Ensin aiheena oli Maria. Nyttemmin vaimot valittivat hänelle Aishasta. Hän oli suosikki, ja niipä kaikki jotka toivat lahjoja Muhammadille, veivät ne Aishalle. Se ei ollut oikein. Lahjojen tuojilla pitäisi olla sen verran tapoja, että he veisivät lahjat sille vaimolle, joka oli vuorossa. Sitten oli vielä Zainab. Zainab käyttäytyi kuin mokomakin prinsessa. Hän piti itseään toisia vaimoja ylempiarvoisena, koska ainoastaan hänet oli Jumala Kaikkivaltias valtuuttanut Muhammadin vaimoksi. Hän tiesi, että asianomaiset säkeet oli ilmoitettu, kun Muhammad oli Aishan vuoteessa, ja hän lausui ne kaikille, jotka olivat kyllin typeriä haastamaan hänet. Tähän Muhammadin oli vaikea puuttua: Jumala oli sanonut sen mitä oli sanonut, kun hän oli ollut Aishan vuoteessa, eikä ollut mitään keinoa muuttaa sitä, mitä Jumala oli sanonut. Hän jätti sen vaimojen riideltäväksi.
Mekan valloituksen ja Hunain ja Taifin taisteluiden jälkeen Aisha ja Hafsa liittoutuivat ja aiheuttivat Muhammadille uusia huolia organisoimalla vaimot vaatimaan enemmän kuukausirahaa. He onnistuivat järjestämään kokouksen Muhammadin kanssa aiheesta, mutta se ei mennyt niin kuin olivat suunnitelleet. Luultavasti etukäteen suunniteltuna Abu Bakr ja Umar ilmestyivät antamaan taustatukea. Umar kuunteli vaimojen vaatimuksia aikansa, nousi sitten ylös ja kertoi mitä tapahtui, kun yksi hänen vaimoistaan, hänen yathribilaisen "veljensä" tytär, vaati häneltä rahaa. "Olisitpa nähnyt sen", hän sanoi Muhammadille, "nousin ylös ja läimäytin häntä." Muhammad nauroi ja sanoi jotenkin näin: "Se oli vain yksi vaimo. Katso ympärillesi, he kaikki haluavat rahaa minulta." Silloin Umar ja Abu Bakr ottivat tyttäriään kiinni hiuksista ja antoivat heille selkäsaunan, opetuksena kaikille vaimoille. "Te vaaditte Jumalan lähettiläältä sellaista mitä hänellä ei ole", he huusivat läimäytellessään, mutta Aisha ja Hafsa pysyivät lujina. "Jumalan nimeen, me emme vaadi Jumalan lähettiläältä mitään, mitä hän ei omista."
Silloin Muhammad raivostui. Kerrotaan, että hän oli niin harmistunut, että julisti lakon kaikista vaimoistaan. Hän oli saanut tarpeekseen! Hän oli raivoissaan heidän riitelemisistään ja rahan vaatimisestaan, ja hän oli edelleen vihainen siitä, että Hafsa kertoi Aishalle, että hän oli harrastanut seksiä Marian kanssa hänen huoneessaan. Se oli aiheuttanut hänelle jatkuvaa nöyryytystä. Hän ilmoitti boikotoivansa vaimojaan kokonaisen kuukauden. Hän nousi tikkaat huoneistojen takana olevaan majaan ja asetti lihaksikkaan abessinialaisen orjan tikkaiden juurelle pitämään ihmiset pois. Hän ei tullut alas kahteenkymmeneenyhdeksään päivään. Ruoka tuotiin orjalle, joka kiipesi tikkaille ja ojensi sen Muhammadille.
Boikotti oli huonosti ajoitettu. Sillä aikaa kun hän piileskeli, Yathribiin tuli tietoja, että Syyrian ghassanidit olivat valmistautumassa sotaan häntä vastaan. He olivat kristinuskoon kääntyneitä arabeja, jotka hallitsivat laajaa aluetta, joka on nykyään eteläinen Syyria ja Jordania, ja he olivat myös auttaneet bysanttilaisia sodassa Persiaa vastaan. He olivat hyvin varustettuja, taistelun kovettamia ja pelkoa herättäviä. Muhammadin viimeaikaisten Syyrian sotaretkien yllyttäminä ja Herakleioksen rohkaisemina ghassanidit varustautuivat sotaan Muhammadia vastaan, tai niin Yathribiin kulkeutuneet tiedot kertoivat. Uskovaiset olivat peloissaan. He olivat kuolemanvaarassa ja ilman johtajaa. Muhammad ei enää edes johtanut heitä rukoukseen, eikä hän enää antanut heille Jumalan opastusta saarnastuolista. Muhammadin on täytynyt tietää näistä geopoliittisista kehityksistä, mutta hän pysyi eristäytyneenä kammiossaan, riimitellen uusia säkeitä selvittääkseen vaimojensa aiheuttaman ongelman.
Boikotin loppupuolella levisi laaksossa huhu, että Muhammad olisi päättänyt erota kaikista vaimoistaan. Umar sai tietää asiasta ystävältään, joka hankki hänelle tietoja. Mies hakkasi hänen oveaan varhain aamulla huutaen "Avaa, avaa!" Pelästyneenä Umar ryntäsi ovelle. "Ovatko Ghassanidit tulossa?" "Ei", vastasi mies. "Se on vielä paljon kauheampaa. Jumalan lähettiläs on eronnut vaimoistaan!"
Se ei ollut totta, mutta huhu oli lähtenyt liikkelle säkeestä, jonka Muhammad oli kirjoittanut, ja jossa käsiteltiin avioeroa: "Voi olla, että jos profeetta teistä eroaa, hänen Herransa antaa sijaanne parempia vaimoja kuin te." Säe jatkui kuvailemalla ihannevaimon ominaisuuksia: leski tai neitsyt, sillä ei ollut väliä, kunhan hän oli alistuva, uskovainen, hurskas, katuvainen, omistautunut ja halukas paastoamaan. Muhammad oli lausunut näitä säkeitä jollekulle, hyvin luultavasti abessinialaiselle orjalle, ja antanut käskyn toistaa niitä moskeijassa. Kun ne tulivat julkisiksi, syntyi huhu avioerosta.
Kuultuaan kauheat uutiset Umar juoksi etsimään Hafsaa. Hän oli huoneessaan itkemässä. Synkkäilmeinen Umar sanoi: "Enkö minä varoittanut sinua? Erosiko Profeetta teistä kaikista?" Kyyneleet valuen hän itki: "En tiedä." Umar sanoi tytärtään surkimukseksi ja meni majalle, mutta hän ei päässyt orjan ohi. Orja ilmoitti hänet saapuneeksi kolme kertaa, mutta Muhammad ei vastannut. Turhautuneena Umar sanoi kovaan ääneen, niin että Muhammad kuulisi hänet, ettei hän ollut tullut pyytämään suosionosoitusta Hafsalle. Aivan päin vastoin: "Jumalan nimeen, jos Jumalan lähettiläs käskisi minun katkaista hänen kaulansa, minä tekisin sen." Ne olivat taikasanat. Muhammad antoi hänen kiivetä ylös. Umar löysi hänet maakamassa palmun lehdistä punotulla matolla, pää tuettuna käsivarteensa. Hänellä oli ihossaan jälkiä maton kuiduista, ja näky sai Umarin itkemään, että hänen rakastettu profeettansa eli kuin kerjäläinen. Yksinkertaisen vuoteen lisäksi huoneessa ei ollut juuri muuta: nahkaisia vesileilejä riippumassa kattopalkeissa, hieman taateleita ja yöastia. Koottuaan itsensä Umar kertoi Muhammadille viimeisimmät tiedot ghassanidien uhasta ja kysyi lopulta suoraan oliko hän eronnut vaimoistaan. Hän huokaisi helpotuksesta, kun Muhammad pudisti päätään. Kun Umar oli kiivennyt majaan, oli Muhammad ollut ensin huonolla tuulella, mutta kuultuaan Umarin riidasta vaimonsa kanssa ja ajatuksia Yathribin ja Mekan naisten eroista, hän pehmeni ja jopa hymyili. Umar neuvoi häntä olemaan ankara vaimoilleen.
Keskusteltuaan pitkän aikaa he kiipesivät alas ja menivät vaimojen asuinkortteliin. Se oli Muhammadin vaimokapinan kahdeskymmenesyhdeksäs päivä, ja hän oli pelästyttänyt kunnolla koko uskovaisten yhteisön ja varsinkin vaimonsa. He olivat syyllisyydentuntoisia ja kun Muhammad antoi heille vaihtoehdoksi joko erota hänestä ja tavoitella maailman rikkauksia tai pysyä hänen kanssaan ja elää yksinkertaista elämää, he olivat iloisia, että saivat jäädä hänen vaimoikseen.
Vaimoboikotti oli ohi ja Muhammad alkoi varustautua sotaan ghassanideja vastaan.
Nämä naiset ovat vakiintuneet Muhammadin vaimoiksi ja varhaiset historioitsijat ja elämäkerturit antavat heidän toimistaan yksityiskohtaisia tietoja. Kirjallisuuden tarkempi tutkiminen kuitenkin paljastaa, että Muhammad hankki tai yritti hankkia monia muitakin vaimoja Yathribin vuosinaan, erityisesti muutamana vuotena ennen kuolemaansa - ainakin toiset kaksikymmentä, mutta mahdollisesti vielä paljon enemmän. Hän tarjosi myötäjäisiksi kultaa, kunniaa olla naitettu miehelle, jolle Jumala puhui, ja varmaa paikka Paratiisista, mutta mikään näistä liitoista ei ottanut tulta. Jotkut olivat lyhyitä avioliittoja, jotka päättyivät eroon riidan tai pettymyksen vuoksi; toiset taas solmittiin edusmiehen välityksellä ja ne päättyivät eroon, kun morsian näki Muhammadin, tai Muhammad morsiamen. Monissa tapauksissa entiset vaimot juonittelivat sabotoidakseen uutta tai uhkaavaa kilpailijaa. Muhammadin nöyryytykseksi monet hänen kosimansa naiset torjuivat hänet suoralta kädeltä.
Hänen loputon naisen metsästämisensä on hämmentävää ellei sitä ajattele jälleen yhtenä pakkomielteenä, kuten nuo yksityiskohtaiset ja uuvuttavat rukousrituaalit, joita hän toisti päivin ja öin, ja jotka helpottivat hänen vaikeita emotionaalisia ongelmiaan. Voimme lukea liitoista Shurayn tyttären Fatiman kanssa, Asman tyttären Saban kanssa, enkeli Gabrielilta näyttävän Dihyan siskon kanssa, ja Amran kanssa, joka oli Kilab-heimon Zaidin tytär ja joka oli ollut aiemmin naimisissa Muhammadin serkun Fadlin, Abbasin pojan, kanssa. Saamme tietää, että kaksi morsianta, jotka hän hankki edusmiehen välityksellä, kuolivat matkalla Yathribiin: kuuluisan Syyrialaisen heimopäällikön Hudhailin tytär Khawla, ja jemeniläinen Sana, joka tunnettiin myös nimellä Nashat. Näistä ja muista naisista ei kuitenkaan tiedetä juuri nimeä enempää. Yasidin tyttärestä Amrasta on kuitenkin tiedossa enemmän yksityiskohtia. Kun hänet tuotiin Muhammadin luo ja tämä riisui hänet, Muhammad huomasi, että naisella oli lepra, ja hän lähetti hänet takaisin heimonsa luo. Tiedämme myös Amrin tyttärestä Dumasta, että hän oli kuuluisa kauneudestaan ja pitkistä hiuksistaan. Hänen klaaninsa oli innokas solmimaan avioliittositeet Muhammadin kanssa, ja he kehuivat tälle naisen kauneutta, mutta Muhammad vetäytyi naimakaupasta, kun hän sai tietää naisen olevan jo vanha ja hänen kauneutensa kuihtuneen.
Monet vanhoista vaimoista ottivat tehtäväkseen lupaavimpien vaimoehdokkaiden sabotoimisen, kuten he tekivät Asmalle, Kindah-heimon sheikin tyttärelle. Käännyttyään islamiin sheikki tarjosi tyttärensä Muhammadille vaimoksi kuvaillen tätä kauneimmaksi Arabian leskistä. Sheikki selitti, että Asman mies oli aivan hiljattain kuollut, ja nyt hänen sydämensä löi Muhammadille. Muhammad tarjosi Asmasta kaksitoista kultarahaa ja pysyi lujana kun isä vaati häneltä vielä lisää. Uutiset morsiamen kauneudesta olivat tulleet vanhojen vaimojen tietoon jo ennen kuin tämä saapui moskeijaan. Perille päästyään hänet ohjattiin vaimojen asuintiloihin, missä Aisha ja Hafsa, pahat mielessään, valmistivat hänet Muhammadin vuoteeseen. Toinen heistä sanoi hänelle: "Profeetta pitää siitä, että hänen eteensä tuotu vaimo sanoo hänelle:'Etsin Allahin turvaa sinusta'". Niinpä kun Asma tuli Muhammadin huoneeseen ja tämä lukitsi oven, laski verhon alas ja lähestyi morsianta, tämä sanoi: "Etsin Allahin turvaa sinusta". Muhammad, joka oli odottanut innolla loppunäytöstä, järkyttyi. Se oli muodollinen vetoomus, jonka hän oli itse keksinyt, ja se tarkoitti, ettei nainen halunnut miehen koskevan häneen. Syvästi loukkaantuneena hän erosi onnettomasta vaimostaan, ja lähetti hänet takaisin heimonsa luo huolimatta vakuutteluista, että häntä oli huijattu.
Samanlaisella juonella Aisha hankkiutui eroon kilpailijastaan, nuoresta naisesta nimeltä Mulayka. Hän oli beduiinipäällikön tytär, jonka isä oli kuollut taistelussa Khalidin joukkoja vastaan samana päivänä, kun Muhammad valloitti Mekan. Muhammadin kiinnostus heräsi kertomuksista, joissa kuvailtiin Mulaykan nuoruutta ja kauneutta, ja hän teki naimakaupan tapaamatta morsianta. Naisesta olisi luultavasti tullut moskeijan vakituinen asukas, mutta kun hän saapui Yathribiin, Aisha sanoi hänelle: "Eikö sinua hävetä naida miestä, joka tappoi isäsi?" Mulayka, järkyttyneenä nuhtelusta, päätyi sanomaan Muhammadille samat sanat kuin Asma: "Etsin Allahin turvaa sinusta." Ja hänetkin lähetettiin pakkaamaan.
Kantelevat vaimot hankkiutuvat eroon vielä parista uudesta vaimosta. Ghifari-heimon Shanban oli tarkoitus maata Muhammadin kanssa suoja-ajan päätyttyä - sillä varmistettiin, ettei nainen ollut ennestään raskaana. Suoja-ajan kuluessa kuoli poika, jonka Muhammad oli saanut Maria Koptilaisen kanssa, ja joka oli hänen ainut jälkeläisensä lukuunottamatta Khadijan kanssa saatuja lapsia. Shanban kuultiin huomauttavan: "Jos hän olisi profeetta, hänen poikansa ei olisi kuollut." Eräs vanhoista vaimoista kertoi sen Muhammadille ja profeetta erosi Shanbasta. Toisella kantelun uhrilla oli tapana kurkistella huoneensa verhon raosta nuoria miehiä, jotka tulivat ja menivät rukouspaikalle, tai oleskella moskeijan sisäpihalla. Ei ole tiedossa kauanko hän ja Muhammad olivat olleet naimisissa, mutta niin kauan kuitenkin, että hän oli saanut oman huoneen. Kun Muhammad sai tietää hänen käytöksestään, hän vakoili tätä ja erosi hänestä, kun sai hänet kiinni itse teosta. Muhammadin maine häntäheikkinä karkotti toisen morsiamen. Voimme lukea Laylasta, Khazraj-heimon tytöstä, joka käveli eräänä päivänä Muhammadin taakse moskeijassa ja läimäytti tätä selkään. Kun Muhammad kääntyi, nainen sanoi: "Olen hänen tyttärensä, joka ruokkii lintuja ja on tuultakin nopeampi. Olen tullut tarjotakseni itseäni sinulle. Menetkö kanssani naimisiin?" Muhammad piti näkemästään ja sanoi: "Se on sovittu!" Layla meni takaisin väkensä luo ja ilmoitti heille avioliitosta, mutta hänen sukulaisensa sanoivat: "Nyt olet tehnyt pahasti! Sinä olet kunniallinen nainen, mutta Profeetta on häntäheikki. Pyydä häntä peruuttamaan liitto." Hän meni takaisin Muhammadin luo pyytämään peruutusta ja tämä suostui.
Muhammadin olemus esti toisia liittoja. Elämänsä viimeisten viiden vuoden aikana hänestä tuli lihava. Hänen kasvonsa olivat pulskat; hän käveli vaappuen ja jätti jälkeensä epätavallisen suuret jalanjäljet; kun hän istui jalat ristittynä, näytti siltä, ettei hän enää koskaan voisi päästä ylös ilman apua. Hän oli alkanut värjätä hennalla partaansa, joka sai siitä oranssin värin entisen suolan ja pippurin sijasta. Ihmiset jotka näkivät hänet ensimmäisen kerran, saattoivat tokaista: "Tuoko on teidän profeettanne?" Hänen ainoat etunsa olivat maine, jonka mukaan hän sai aina tahtonsa läpi, sekä väite, että hän puhui Jumalan kanssa, mutta nekään eivät tehneet vaikutusta kaikkiin naisiin. Kun vaikutusvaltaisen jemeniläisen heimon päällikkö tuli Muhammadin luo vannomaan uskollisuutta, hän toi mukanaan tyttärensä Umayman, jota hän tarjosi Muhammadille vaimoksi. Hänen ja Muhammadin ensitapaaminen oli järjestetty puutarhaan. Kertomuksesta on eri versioita, mutta kaikissa niistä nainen pitää Muhammadia vastenmielisenä. "Voiko prinsessa antaa itsenä vaimoksi tavalliselle miehelle?", hän sanoi. Kun Muhammad yritti koskea häneen, nainen käski häntä pitämään kätensä kurissa ja pyysi Allahin turvaa hänestä. Muhammad raivoistui ja rauhoittui vasta kun morsiamen isän veljenpoika tuli väliin ja sanoi: "Älä välitä hänestä, oi Jumalan lähettiläs. Minulla on tiedossa sinulle eräs vielä kauniimpi." Hän järjesti Muhammadille avioliiton siskonsa Qatilan kanssa. Hän jäi viimeiseksi morsiankandidaatiksi, sillä Muhammad kuoli kun nainen oli vielä matkalla Yathribiin.
Eniten Muhammadia oli luultavasti satuttanut ensirakkautensa Umm Hanin, Abu Talibin tyttären, hylkääminen. He olivat kasvaneet yhdessä Abu Talibin talossa ja Muhammad oli eräänä päivänä pyytänyt tytön kättä sedältään, mutta setä oli torjunut hänen pyyntönsä ja naittanut tytön mekkalaiselle ylimykselle Hubayralle. Umm Hani ja Hubayra eivät uskoneet Muhammadin väitteitä itsestään, varsinkaan Umm Hani, joka muisti lapsuudestaan Muhammadin sairaudet. Hän ymmärsi ehkä parhaiten, että harhakuvitelma siitä, että hänet oli viety yöllä kotoaan Taivaaseen, oli tämän sairauden seurausta. Hän oli yrittänyt estää Muhammadia puhumasta asiasta, mutta turhaan. Hänen aviomiehensä oli runoilija, ja siihen asti, kun Muhammad lopulta valloitti kaupungin, hän ei lakannut pilkkaamasta Muhammadia runoissaan. Valloituksen jälkeen Umm Hani liittyi muiden mekkalaisten joukkoon ja kääntyi välttääkseen kuolemantuomion, mutta Hubayra pakeni henkensä edestä Najraniin, missä hän kuoli epäuskossa. Muhammadin sääntöjen mukaan kääntyminen kumosi aiemman avioliiton, jos puoliso pysyi epäuskossa, ja niinpä Umm Hanin kääntyminen antoi Muhammadille mahdollisuuden kosia häntä. Nainen kuitenkin torjui hänet esittämällä epäuskottavia tekosyitä kuten että hänellä oli pieniä lapsia eikä hän halunnut näiden häiritsevän Muhammadia. Hän viittasi myös erääseen Koraanin säkeeseen, jonka Muhammad oli sepittänyt vuosia aikaisemmin, ja jossa sanottiin, että vain ne mekkalaiset naiset, jotka olivat muuttaneet hänen kanssaan Yathribiin, olivat hänelle luvallisia. "Niinpä minusta tuli hänelle laiton, koska en ollut muuttanut hänen kanssaan. Olin yksi niistä, jotka kääntyivät islamiin vastoin tahtoaan", hän kertoi myöhemmin haastattelijalleen.
Näiden seikkailuiden lopputulos oli, että kun Muhammad päätti päivänsä, hänen viralliseen haaremiinsa kuului vain kolmetoista vaimoa. Kolme heistä kuoli ennen häntä: Khadija, Zainab Khuzaima ja Rayhana. Jäljelle jäi kymmenen vaimoa, jotka asuivat hänen kanssaan loppuun saakka. Hän vuorotteli heidän kanssaan viettäen yhden yön aina vuorollaan jokaisen kanssa silloin kun oli kaupungissa, ja otti yhden tai kaksi mukaansa sotaretkille. Vaikka heillä olikin hyviä ja huonoja päiviä ja joskus riitojakin, eivät vakituiset vaimot tehneet numeroa siitä, että olivat vain yksi monista. He hyötyivät statuksesta, jonka saivat Muhammadin vaimoina, ja heillä oli arvonimiä kuten "Uskovien äiti" tai "Nuhteeton puoliso". Vaikka he joskus moittivatkin häntä säästäväisyydestä, Muhammad oli luotettava elättäjä ja piti huolen, että vaimoilla oli kaikki mitä he tarvitsivat - ruokaa, vaatteita ja taskurahaa, jotka kaikki saatiin hänen osuudestaan sotasaalista. Khaibarin ja Fadakin valloituksen ja juutalaisten viljelysten takavarikoimisen jälkeen Muhammad lahjoitti jokaiselle vakituiselle vaimolleen kahdeksankymmentä kamelikuormaa taateleita ja kaksikymmentä kuormaa ohraa.
Hänen suhteensa Muhammadiin oli psykologisesti monimutkainen. Naisena hän tarvitsi omistautunutta rakkautta tunteakseen itsensä onnelliseksi, kuitenkin Muhammad piti häntä lempivaimoinaan vain siksi, että hän oli heistä nuorin. Muhammad yhtyi häneen, kun hän oli vasta yhdeksänvuotias, ja myöhemmin hän kertoi kuinka hän ei ollut ymmärtänyt mitä tapahtuu, kun mies ensi kerran tunkeutui häneen. Siihen aikaan ei ollut vielä muita vaimoja Saudan lisäksi, ja tämä oli Aishalle enemmänkin äitihahmo kuin kilpailija. Muhammad alkoi kerätä haaremia kaksi vuotta sen jälkeen, kun oli nainut Aishan ottamalla vaimokseen Umarin tyttären Hafsan, joka oli silloin kaksikymmentävuotias.
Nähdessään Muhammadin kiinnostuksen siirtyvän hänestä Hafsaan, sai Aisha ensimmäisen mustasukkaisuuden pistonsa. Se meni niin vakavaksi, että erään kerran hän toivoi kuolevansa. Tämä tapahtui, kun Muhammad otti heidät molemmat mukaansa sotaretkelle. Matkalla Hafsa ratsasti kamelinsa Muhammadin kamelin viereen ja he keskustelivat sydämellisesti, Aishan ratsastaessa jäljempänä ahdistuneena ja tuntien itsensä unohdetuksi ja hyljeksityksi. Kun he pysähtyivät lepäämään, Aisha vaelsi paljasjaloin ruohikolle ja pyysi Jumalalta, että skorpioni tai käärme pistäisi häntä ja lopettaisi hänen tuskansa.
Tahallaan tai tahtomattaan Muhammad yllytti hänen mustasukkaisuuttaan ylistämällä usein ensimmäistä vaimoaan päin Aishan naamaa. Kun hän teurasti eläimen, hän ylisti Khadijan muistoa ja lähetti valikoituja lihanpaloja tämän sisarelle Halalle tai muille naisille, jotka olivat olleet tälle läheisiä. Khadija oli ollut hänen vaimoistaan paras, sanoi Muhammad usein Aishalle. Khadija oli uskonut häneen, kun kukaan muu ei ollut, ja otti ensimmäisenä hänen uskontonsa. Hän oli ollut niin loistava vaimo, että Jumala oli käskenyt Muhammadin kertoa hänelle, kuinka hän saisi upean kalliista kivistä ja helmistä tehdyn palatsin Paratiisissa. Aisha väitti vastaan, että Khadija ei ollut muuta kuin höpöttävä ja toisten asioihin sekaantuva vanha eukko, jolla oli tulehtuneet ikenet hampaiden paikalla. "Jumala on antanut sinulle jotain parempaa kuin hän", hän saattoi sanoa, viitaten tietenkin itseensä.
Mikä vielä lisäsi hänen tuskaansa, oli Muhammadin täydellinen välinpitämättömyys ja ymmärtämättömyys Aishan tunteista. Hän loukkasi Aishan tunteita toistuvasti, kuten silloin kun hän oli tämän vuoteessa ja ilmoitti riemuiten, että Jumala oli juuri antanut hänelle luvan naida Zainab, entinen miniänsä, ja kun hän kosi kaunista Juwayriyaa Aishan läsnäollessa. Aisha ei saanut mitään hyvitystä, sillä Muhammad oli kykenemätön näkemään käytöksensä seurauksia. Yhä uudelleen Muhammad vakuutti Aishalle, että mustasukkaisuudella ei ollut mitään tekemistä hänen tekojensa kanssa; se oli paholainen, joka oli saanut Aishan hallintaansa. Tämän tulisi iloisena hyväksyä se, mitä kaikkivaltias Jumala armossaan ja hyvyydessään salli profeetalleen. Sillä ei ollut mitään vaikutusta. Demoninsa riivaamana Aisha vakoili Muhammadia, kurkisteli oven raosta kun tämä oli uuden vaimonsa seurassa. Erään kerran Muhammad löi Aishaa, kun tämä oli seurannut häntä. Hän oli lähtenyt keskellä yötä Aishan huoneesta, ja tämä oli lähtenyt hänen peräänsä epäillen yöllistä romanttista tapaamista. Kävi kuitenkin ilmi, että Muhammad oli vain mennyt läheiselle hautausmaalle suorittamaan rukousrituaaliaan. Hän huomasi Aishan seuranneen häntä, kun palattuaan huoneeseen näki Aishan olevan hengästynyt. Kun tyttö tunnusti seuranneensa häntä, Muhammed löi häntä. Erään version mukaan hän läimäytti häntä; toisen mukaan iski häntä rintaan.
Kuritus ei kuitenkaan karkoittanut paholaista vaan teki Aishasta aggressiivisen. Hän sabotoi Muhammadin uusia rakkausjuttuja aina kun voi, kuten hän teki Mulaikan ja Asman kanssa. Hän suuttui helposti muille vaimoille. Kerran hän löi ja potki Saudaa, koska tämä oli hänen mielestään loukannut häntä. Aisha oli todistanut Quraiza-heimon miesten mestausta, ja hän oli omaksunut Muhammadin vihan juutalaisia kohtaan, ja oli säälimätön Safiyalle, kun Muhammad toi tämän uudeksi vaimokseen Khaibarin sotaretken jälkeen. Hän oli myös melkoinen kujeilija. Kerran hän ja Hafsa vakuuttivat hidasälyiselle Saudalle, että kauhea Dajjal oli matkalla Yathribiin johtaen veristä hirviölaumaansa murtauduttuaan ulos Gogista ja Magogista. Sauda oli niin peloissaan, että hän piiloutui vajaan ja tuli ulos vasta, kun Muhammad sai tietää pilasta ja houkutteli Saudan ulos piilostaan. Aisha teki piloja myös Muhammadille ja sanoi hänelle kerran, että hän haisee pahalle aina, kun hän on syönyt hunajaa, jota eräs toinen vaimo, jolle Aisha oli mustasukkainen, antoi hänelle. Tähän jekkuun Aisha sai mukaan Saudan, joka osallistui koska pelkäsi Aishaa, ja Sauda kertoi myös Muhammadille, että tämä haisee aina kun on syönyt hunajaa. Muhammad pelkäsi kehon tuoksuja siinä määrin, että kylpi ja pesi hampaitaan jatkuvasti. Hän jopa kielsi sipulin ja valkosipulin niiltä, jotka tulivat tapaamaan häntä tai osallistuivat yhteiseen rukoukseen. Kuultuaan hajusta kahdelta vaimoltaan, hän lopetti hunajan syömisen.
Aishan kujeilu muuttui julmaksi, kun hän esitti epäilyn Muhammadin isyydestä Maria Koptilaisen kanssa saatuun Ibrahim poikaan. Marialla oli vaalea iho ja kauniit hiukset. Kaikki puhuivat hänen kauneudestaan, erityisesti Muhammad. Tämä alkoi viettää hänen kanssaan enemmän aikaa kuin muiden vaimojensa, ja muutti hänet aiemmin haltuunsa saamaansa Nadir-heimon asuntoon, pois muiden vaimojensa luota. Se oli välttämätöntä, kun hän tuli raskaaksi. Silloin kaikki vaimot ryhtyivät vihamielisiksi häntä kohtaan. Muhammadin epäonneksi Aisha tiesi kaiken miehestään, mukaan lukien hänen epäilyksensä raskaudesta. Useimmat vaimoista olivat hedelmällisessä iässä; kukaan ei kuitenkaan ollut tullut raskaaksi, mutta nyt egyptiläinen orjatyttö odotti. Muhammedilla oli ollut epäilyksiä siitä saakka, kun näki Mabur-nimisen orjan menevän Marian asunnolle. Orja säästyi vain sen takia, että hän osoittautui eunukiksi. Muhammadin epäilykset kuitenkin heräsivät uudelleen, kun Maria alkoi odottaa. Kirjallisuudessa kerrotaan, että tarvittiin enkeli Gabrielin vierailu, jotta hän vakuuttui omasta isyydestään. Lapsen synnyttyä Muhammad teki kilometrien matkan joka päivä tavatakseen Marian ja vauvan. Hieman pojan syntymän jälkeen Muhammad otti kapaloidun lapsen mukaansa ja esitteli häntä moskeijassa. Silloin Aisha huomautti julmasti: "En minä eivätkä muutkaan huomaa yhdennäköisyyttä".
Seuraavaksi Umarin tytär Hafsa suuttui Muhammadille. Tämä ei voinut syyttää asiasta muita kuin itseään: Hafsa palasi eräänä päivänä sukulaisistaan vain löytääkseen Muhammadin huoneestaan kristityn orjatyttönsä päältä. Vaimo huusi hysteerisenä: "Minun huoneessani, minun päivänäni ja minun omassa sängyssäni!" Kuten kuka tahansa aviomies yllätettynä itse teosta, Muhammadilla oli naama punaisena ja hän koetti saada asian hyssyteltyä pois. Eihän se ollut aviorikos, mutta se rikkoi vaimojen vuorojärjestelyä vastaan, käytäntöä, jonka hän oli itse säätänyt - yksi yö jokaisen vaimon kanssa vuorollaan. Hän vannoi, ettei enää tekisi niin Marian kanssa, ja aneli Hafsaa olemaan kertomatta kenellekään, mutta tämä kertoi Aishalle ja pian kaikki tiesivät.
Muhammadin anteeksipyyntö ei riittänyt Hafsalle. Seuraten Aishan esimerkkiä hän alkoi puhua hänen selkänsä takana ja alkoi tekemään hänelle kiusaa yhdessä Aishan kanssa. Hänen isänsä Umar sai tietää tästä asiasta riideltyään vaimonsa kanssa. Moitittuaan vaimoaan siitä, että hän väitti miestään vastaan, sanoi vaimo, että Hafsa riiteli miehensä kanssa niin, että Muhammad oli koko päivän huonolla tuulella. Jos Hafsa kerran voi väitellä Muhammadin kanssa, voi hänkin väitellä Umarin kanssa. Umar oli järkyttynyt. Tämä oli varmasti näiden Yathribin naisten vaikutusta. Mekassa miehet olivat perheen pää, mutta täällä naiset hyppivät miestensä silmille. Aisha oli omaksunut Yathribin naisten huonoja tapoja, ja nyt hänellä oli selvästi ollut huono vaikutus hänen tyttäreensä. Hän ryntäsi Hafsan huoneeseen moskeijassa. Umar otti tyttärensä puhutteluun ja varoitti häntä, että hän oli vaarallisella tiellä kohdellessaan huonosti "Jumalan lähettilästä". Jos hän jatkaisi sitä, Muhammad luultavasti eroaisi hänestä. Hän moitti Aishaa ja varoitti Hafsaa hänen huonosta vaikutuksestaan. Sitten hän etsi käsiinsä Aishan ja Umm Salaman, ja antoi heillekin suullisen läksytyksen. He olivat kaikki matkalla tuhoon, hän varoitti. Jos he saisivat Muhammadin vihan niskaansa, he saisivat myös Jumalan vihan päällensä, ja jos he saisivat päälleen Jumalan vihan, varmasti heidät tuomittaisiin helvetin tuleen. Aisha käski Umarin pitää huolta omista asioistaan; samoin Umm Salama.
Jopa ilman Aishan ja Hafsan seläntakana puhumista Muhammad oli menettämässä malttinsa vaimojensa suhteen. Heidän jatkuva riitelynsä oli kuin painajaista. Ei vain yksi, vaan yhdeksän vaimoa olivat hänen kimpussaan. Ensin aiheena oli Maria. Nyttemmin vaimot valittivat hänelle Aishasta. Hän oli suosikki, ja niipä kaikki jotka toivat lahjoja Muhammadille, veivät ne Aishalle. Se ei ollut oikein. Lahjojen tuojilla pitäisi olla sen verran tapoja, että he veisivät lahjat sille vaimolle, joka oli vuorossa. Sitten oli vielä Zainab. Zainab käyttäytyi kuin mokomakin prinsessa. Hän piti itseään toisia vaimoja ylempiarvoisena, koska ainoastaan hänet oli Jumala Kaikkivaltias valtuuttanut Muhammadin vaimoksi. Hän tiesi, että asianomaiset säkeet oli ilmoitettu, kun Muhammad oli Aishan vuoteessa, ja hän lausui ne kaikille, jotka olivat kyllin typeriä haastamaan hänet. Tähän Muhammadin oli vaikea puuttua: Jumala oli sanonut sen mitä oli sanonut, kun hän oli ollut Aishan vuoteessa, eikä ollut mitään keinoa muuttaa sitä, mitä Jumala oli sanonut. Hän jätti sen vaimojen riideltäväksi.
Mekan valloituksen ja Hunain ja Taifin taisteluiden jälkeen Aisha ja Hafsa liittoutuivat ja aiheuttivat Muhammadille uusia huolia organisoimalla vaimot vaatimaan enemmän kuukausirahaa. He onnistuivat järjestämään kokouksen Muhammadin kanssa aiheesta, mutta se ei mennyt niin kuin olivat suunnitelleet. Luultavasti etukäteen suunniteltuna Abu Bakr ja Umar ilmestyivät antamaan taustatukea. Umar kuunteli vaimojen vaatimuksia aikansa, nousi sitten ylös ja kertoi mitä tapahtui, kun yksi hänen vaimoistaan, hänen yathribilaisen "veljensä" tytär, vaati häneltä rahaa. "Olisitpa nähnyt sen", hän sanoi Muhammadille, "nousin ylös ja läimäytin häntä." Muhammad nauroi ja sanoi jotenkin näin: "Se oli vain yksi vaimo. Katso ympärillesi, he kaikki haluavat rahaa minulta." Silloin Umar ja Abu Bakr ottivat tyttäriään kiinni hiuksista ja antoivat heille selkäsaunan, opetuksena kaikille vaimoille. "Te vaaditte Jumalan lähettiläältä sellaista mitä hänellä ei ole", he huusivat läimäytellessään, mutta Aisha ja Hafsa pysyivät lujina. "Jumalan nimeen, me emme vaadi Jumalan lähettiläältä mitään, mitä hän ei omista."
Silloin Muhammad raivostui. Kerrotaan, että hän oli niin harmistunut, että julisti lakon kaikista vaimoistaan. Hän oli saanut tarpeekseen! Hän oli raivoissaan heidän riitelemisistään ja rahan vaatimisestaan, ja hän oli edelleen vihainen siitä, että Hafsa kertoi Aishalle, että hän oli harrastanut seksiä Marian kanssa hänen huoneessaan. Se oli aiheuttanut hänelle jatkuvaa nöyryytystä. Hän ilmoitti boikotoivansa vaimojaan kokonaisen kuukauden. Hän nousi tikkaat huoneistojen takana olevaan majaan ja asetti lihaksikkaan abessinialaisen orjan tikkaiden juurelle pitämään ihmiset pois. Hän ei tullut alas kahteenkymmeneenyhdeksään päivään. Ruoka tuotiin orjalle, joka kiipesi tikkaille ja ojensi sen Muhammadille.
Boikotti oli huonosti ajoitettu. Sillä aikaa kun hän piileskeli, Yathribiin tuli tietoja, että Syyrian ghassanidit olivat valmistautumassa sotaan häntä vastaan. He olivat kristinuskoon kääntyneitä arabeja, jotka hallitsivat laajaa aluetta, joka on nykyään eteläinen Syyria ja Jordania, ja he olivat myös auttaneet bysanttilaisia sodassa Persiaa vastaan. He olivat hyvin varustettuja, taistelun kovettamia ja pelkoa herättäviä. Muhammadin viimeaikaisten Syyrian sotaretkien yllyttäminä ja Herakleioksen rohkaisemina ghassanidit varustautuivat sotaan Muhammadia vastaan, tai niin Yathribiin kulkeutuneet tiedot kertoivat. Uskovaiset olivat peloissaan. He olivat kuolemanvaarassa ja ilman johtajaa. Muhammad ei enää edes johtanut heitä rukoukseen, eikä hän enää antanut heille Jumalan opastusta saarnastuolista. Muhammadin on täytynyt tietää näistä geopoliittisista kehityksistä, mutta hän pysyi eristäytyneenä kammiossaan, riimitellen uusia säkeitä selvittääkseen vaimojensa aiheuttaman ongelman.
Boikotin loppupuolella levisi laaksossa huhu, että Muhammad olisi päättänyt erota kaikista vaimoistaan. Umar sai tietää asiasta ystävältään, joka hankki hänelle tietoja. Mies hakkasi hänen oveaan varhain aamulla huutaen "Avaa, avaa!" Pelästyneenä Umar ryntäsi ovelle. "Ovatko Ghassanidit tulossa?" "Ei", vastasi mies. "Se on vielä paljon kauheampaa. Jumalan lähettiläs on eronnut vaimoistaan!"
Se ei ollut totta, mutta huhu oli lähtenyt liikkelle säkeestä, jonka Muhammad oli kirjoittanut, ja jossa käsiteltiin avioeroa: "Voi olla, että jos profeetta teistä eroaa, hänen Herransa antaa sijaanne parempia vaimoja kuin te." Säe jatkui kuvailemalla ihannevaimon ominaisuuksia: leski tai neitsyt, sillä ei ollut väliä, kunhan hän oli alistuva, uskovainen, hurskas, katuvainen, omistautunut ja halukas paastoamaan. Muhammad oli lausunut näitä säkeitä jollekulle, hyvin luultavasti abessinialaiselle orjalle, ja antanut käskyn toistaa niitä moskeijassa. Kun ne tulivat julkisiksi, syntyi huhu avioerosta.
Kuultuaan kauheat uutiset Umar juoksi etsimään Hafsaa. Hän oli huoneessaan itkemässä. Synkkäilmeinen Umar sanoi: "Enkö minä varoittanut sinua? Erosiko Profeetta teistä kaikista?" Kyyneleet valuen hän itki: "En tiedä." Umar sanoi tytärtään surkimukseksi ja meni majalle, mutta hän ei päässyt orjan ohi. Orja ilmoitti hänet saapuneeksi kolme kertaa, mutta Muhammad ei vastannut. Turhautuneena Umar sanoi kovaan ääneen, niin että Muhammad kuulisi hänet, ettei hän ollut tullut pyytämään suosionosoitusta Hafsalle. Aivan päin vastoin: "Jumalan nimeen, jos Jumalan lähettiläs käskisi minun katkaista hänen kaulansa, minä tekisin sen." Ne olivat taikasanat. Muhammad antoi hänen kiivetä ylös. Umar löysi hänet maakamassa palmun lehdistä punotulla matolla, pää tuettuna käsivarteensa. Hänellä oli ihossaan jälkiä maton kuiduista, ja näky sai Umarin itkemään, että hänen rakastettu profeettansa eli kuin kerjäläinen. Yksinkertaisen vuoteen lisäksi huoneessa ei ollut juuri muuta: nahkaisia vesileilejä riippumassa kattopalkeissa, hieman taateleita ja yöastia. Koottuaan itsensä Umar kertoi Muhammadille viimeisimmät tiedot ghassanidien uhasta ja kysyi lopulta suoraan oliko hän eronnut vaimoistaan. Hän huokaisi helpotuksesta, kun Muhammad pudisti päätään. Kun Umar oli kiivennyt majaan, oli Muhammad ollut ensin huonolla tuulella, mutta kuultuaan Umarin riidasta vaimonsa kanssa ja ajatuksia Yathribin ja Mekan naisten eroista, hän pehmeni ja jopa hymyili. Umar neuvoi häntä olemaan ankara vaimoilleen.
Keskusteltuaan pitkän aikaa he kiipesivät alas ja menivät vaimojen asuinkortteliin. Se oli Muhammadin vaimokapinan kahdeskymmenesyhdeksäs päivä, ja hän oli pelästyttänyt kunnolla koko uskovaisten yhteisön ja varsinkin vaimonsa. He olivat syyllisyydentuntoisia ja kun Muhammad antoi heille vaihtoehdoksi joko erota hänestä ja tavoitella maailman rikkauksia tai pysyä hänen kanssaan ja elää yksinkertaista elämää, he olivat iloisia, että saivat jäädä hänen vaimoikseen.
Vaimoboikotti oli ohi ja Muhammad alkoi varustautua sotaan ghassanideja vastaan.